mitaluimmekerran's reviews
777 reviews

Tämä todella oli jotain erilaista, mitä lempikirjailijaltani Westöltä olin odottanut. Vaikuttava, vahva, todentuntuinen. Pitää ehkä sulatella hieman ennenkuin osaan antaa tähtiä, häälyy vahvasti neljän ja viiden välillä tällä hetkellä.

Puoleen väliin asti hoin itselleni, ettei tämä ole yhtään niin hyvä kuin kyseisen kirjailijan kaksi edellistä. Sitten muistutin itseäni siitä, että ei tämän tarvitsekaan olla, koska tämä on eri kirja, ja pääsin uppoutumaan tarinaan ihan eri tavalla.

Ei tämä ehkä niin taianomaisen upea edellisiin verraten ollutkaan, mutta kyllä Hosseini kirjoittaa osaa. Kaunis, lämmin ja alun takelteluista loppua kohden parantunut kirja hymyilytti ja kosketti, ja sai ihan helposti neljä tähteä, vaikkei mikään maailmaa mullistava teos ollut tällä kertaa. Mutta ehkä aina ei tarvitse ollakaan ollakseen hyvä.

Mahtavan satiirinen, mutta kuitenkin varsin lämmin romanialaisesta kerjäläisestä ja city-kanista kertova tarina, joka ei ainakaan muista Goodreads-arvioista päätellen ole ihan kaikille tainnut aueta. Tiedä sitten ymmärsinkö itsekään loppua, mutta tähän tyttöön Kyrön musta huumori ja satiiri puree.

Ehkä todellinen tähtien määrä olisi ollut minulta 3,5, mutta kun puolikkaita ei voi antaa, saakoon nelosen.

Tekisi mieli lukea tämä heti uudestaan. Ei siksi, että se oli maagisen hyvä, vaan siksi että en ole ihan varma luinko tämän todella huonosti vai oliko tämä todella huono. Sisään siihen en ainakaan missään vaiheessa päässyt, juoni oli todella keksityn ja päälleliimatun oloinen, henkilöhahmot todella yksipuolisia ja etenkin naishahmot jopa ärsyttävän huonoja. No, oma tämä on, joten jos joskus tuntuu, että sille voisi antaa toisen mahdollisuuden, on se ainakin saatavilla.

Tämä kirja oli yhtaikaa arkisen kaunis ja kuolettavan pitkäveteinen. Se oli ihanan oivaltava ja silti vaivaannuttava, se oli tarkkanäköinen ja henkilökohtainen, muttei siitä saanut silti otetta. Jos kirjasta olisi tiivistetty turhaa jaarittelua noin 150 sivua pois, olisin todennäköisesti rakastanut tätä. Nyt se saa ehkä 2,5 tähteä. Tai kolme miinus.

Apua, tätä on aika vaikea arvostella... No mutta. Yleisesti ajattelen, että hyvällä kirjallisuudella on kolme tehtävää: vaikuttaa, avartaa ja herättää tunteita. Ja tällä ajattelulla Paikka vapaana saisi ehkä enimmillään yhden tähden, koska ainoa mihin se ylsi, oli viihdyttäminen, eikä se varsinaisesti ole kovin korkealla omalla listallani piirteissä, joita kirjallisuudessa arvostan.

Toisaalta, se hoiti viihdyttämisen kuitenkin omassa jonninjoutavuuksien sarjassaan varsin mainiosti, ja kykeni ehkä sillä loppua kohden jopa hieman vaikuttamaan, joten on minun kuitenkin ehkä myönnettävä, että saatoin ihan pikkusen jopa pitää tästä kirjasta. En kamalasti, enkä antaisi sille kahta tähteä, jos laittaisin sen yleiseen kirjallisuuslokeroon, mutta toisaalta, eihän pakastepitsaakaan voi verrata fine dining -ateriaan, ja se silti saattaa joinain hetkinä mainiosti ajaa asiansa sopivana välipalana, joten menköön parit tähdet tälle kirjalle jo ihan siksi. Koska se oli sopiva, helppolukuinen välipala, jonka jälkeen on taas mukava palata vähän paremman kirjallisuuden pariin. (En vaan meinaa päästä tosin yli siitä faktasta, että joudun sanomaan näin J.K. Rowlingin kirjasta, mutta ehkä Harry Pottereista nyt ei ihan loppuelämää elä....)

Kirja oli ennakko-odotuksiani parempi. Kuitenkin henkilöhahmot jäivät hieman irrallisiksi, ja Tervon mukaan tuomien suurten teemojen varjoon, jolloin tunnelmassa ei päästy kovin syvälle, eikä samaistumisen saati koskettumisen tunteita juurikaan koettu. Muutama sivujuonne kirjassa oli mielestäni myös hieman turha, niidenkin sivumäärät olisi voinut käyttää Laylan ajatusten syventämiseen. Silti kuitenkin ihan kelpo teos, varsinkin suomalaisversioksi näistä aiheista. Ei mieltä räjäyttävä, ja kurdikulttuurista katsottuna tuskin myöskään kovin mairitteleva, mutta olihan siinä yritystä.

Alku lupaa huomattavasti parempaa, hauskempaa ja nokkelampaa kuin mihin kirja todellisuudessa yltää. Päähenkilö ei ole kovinkaan luotettava kertoja, saati uskottava henkilöhahmo, mikä ei ehkä välttämättä tämänkaltaisessa kirjassa olekaan tarkoitus, mutta lopun olisi voinut kirjoittaa huomattavasti paremminkin.

Kirja jotenkin sekosi totaalisesti loppua kohti, ehkä en vain löytänyt sen piilosanomaa tai ymmärtänyt viestiä, mutta sekava, omituinen fiilis tästä jäi.

Tuntuu epäreilulta mitä tahansa kirjaa kohtaan lukea se kaiken arvostelun yläpuolella olevien kirjalempparirakkauksiensa jälkeen, mutta toisaalta, kai lukukokemus on aina enemmän tai vähemmän subjektiivisuuden summa.

Mutta niin. Itse Honkasalon kirja oli kyllä ihan mainio, olisi toisena hetkenä voinut olla jopa mainiompikin. Vähän siltä olisi kaivannut rohkeutta ja kykyä sukeltaa syvemmälle, nyt asiat pintaraapaistiin niin ohuen kerroksen lailla, että samaistumisalue jäi kovin hataraksi. Pieni, turhanpäiväinen sekavuus ja ylibuukattu sivuroolimäärä sekoittivat tunnelmaa entisestään, mutta lämmin kuvaus se taistolaislapsen maailmankuvasta kuitenkin oli. Oli etenkin, kun pientä maailmantuskaa sitä meinaa itsekin haalia itselleen välillä mukaansa, ehkä tämä siksi oli niin rauhoittava lukea, vaikkei lemppariksi asti yltänyt tällä kertaa.