Kirja oli ennakko-odotuksiani parempi. Kuitenkin henkilöhahmot jäivät hieman irrallisiksi, ja Tervon mukaan tuomien suurten teemojen varjoon, jolloin tunnelmassa ei päästy kovin syvälle, eikä samaistumisen saati koskettumisen tunteita juurikaan koettu. Muutama sivujuonne kirjassa oli mielestäni myös hieman turha, niidenkin sivumäärät olisi voinut käyttää Laylan ajatusten syventämiseen. Silti kuitenkin ihan kelpo teos, varsinkin suomalaisversioksi näistä aiheista. Ei mieltä räjäyttävä, ja kurdikulttuurista katsottuna tuskin myöskään kovin mairitteleva, mutta olihan siinä yritystä.