Puoleen väliin asti hoin itselleni, ettei tämä ole yhtään niin hyvä kuin kyseisen kirjailijan kaksi edellistä. Sitten muistutin itseäni siitä, että ei tämän tarvitsekaan olla, koska tämä on eri kirja, ja pääsin uppoutumaan tarinaan ihan eri tavalla.

Ei tämä ehkä niin taianomaisen upea edellisiin verraten ollutkaan, mutta kyllä Hosseini kirjoittaa osaa. Kaunis, lämmin ja alun takelteluista loppua kohden parantunut kirja hymyilytti ja kosketti, ja sai ihan helposti neljä tähteä, vaikkei mikään maailmaa mullistava teos ollut tällä kertaa. Mutta ehkä aina ei tarvitse ollakaan ollakseen hyvä.