mitaluimmekerran's reviews
772 reviews

Korkeat odotukset ja ensimmäisen puoliskon ihanat lauseet ja suurta maalaava kerronta ei johtaneetkaan vaikuttuneisuuteen vaan ennemmin "ai tässäkö tämä nyt oli" -oloon. Ei kirja pettymys ollut, enkä edes tiedä odotinko siltä jotain enemmän etukäteen, mutta jollain tapaa se jäi silti keikkumaan hyvän ja keskinkertaisen välille. Olisin halunnut pitää tästäkin enemmän, mutta siihen olisi kaivattu enemmän eheyttä loppuun ja jotain vähän voimakkaampaa kokonaisuuteen.

Toivoin kirjalta ehkä hieman enemmän vaikuttavuutta ja pinnan alle porautumista, mutta aika hiljentävä tarina se silti oli. En tiedä häiritsikö minua vankileirillä syntyneen ja sieltä karanneen Shinin tietynlainen epäluotettavuus vai tarinan kirjoittaneen Hardenin jenkkihapatus, mutta jotenkin tästä jäi vähän ristiriitainen fiilis. Mutta kuten sanottua, on paha arvostella länsimaita siitä, että toisen maailmansodan aikaan keskitysleirien annettiin tapahtua, kun samalla me edelleen annamme Pohjois-Korean kauheuksien tapahtua, ei tässä ihmiskunta ihan hirveästi ole mihinkään vuosikymmenten saatossa muuttunut.

Mietin jo puolessa välissä tätä kirjaa yhtä adjektiivia, joka tarinaa kuvaa kaikkein parhaiten: jonninjoutava. Vielä silloin se oli sitä kuitenkin jotenkin lämpimän positiivisesti, mutta lopulta viimeisten käänteiden myötä myös adjektiivin merkitys muuttui ihan siksi, miltä se kuulostaakin, yhdentekeväksi. Antaisin ehkä 1,5 tähteä, jos täällä voisi, koska kirja oli kyllä ihan luettava, ja mukavaa allasviihdettä etelän lämmössä, mutta ei tuo kliseinen, ennalta-arvattava ja käänteiltään suoraansanoen hölmö kirja kuitenkaan mainintaa "ihan ok" ansaitse. Tästä tuli paljon mieleen Eugenidesin Naimapuuhia-kirja, paitsi että se oli parempi enkä lämmennyt sillekään.

Tuntuu hölmöltä arvioida kirjaa, jonka on lukenut näin huonosti, mutta... Alku lähti todella tahmeasti käyntiin, jouduin pakottamaan itseni moneenkin otteeseen kirjan pariin, että saan sen pois alta. Jossain puolenvälin paikkeilla se viimein alkoi sujumaan, ja sitten se jo loppuikin. Kokonaisuudessaan ihan viihdyttävä lukukokemus, ehkä tämä pitää joskus lukea uudelleen ja katsoa, tykkäänkö siitä enemmän jos sellainen pakottautumisfiilis jää kokonaan pois, mutta tällaisenaan se ei mikään tajuntaa räjäyttävä kuitenkaan ollut.

Vilkas mielikuvitus, tulkintavirheet ja lapsenomainen maailman suurentelu saa 13-vuotiaan Brionyn yhdessä päivässä muuttamaan sisarensa loppuelämän. Hyvinkin läpinäkyvä ja ennalta-arvattava teos maalaa Britanniaa vuodesta 1935 toisen maailman sodan kautta vuosituhannen vaihteeseen, ja osaa välillä vähän puuduttavasti, mutta silti kuitenkin otteessaan pitävästi kertoa varsin suurellisen tarinan yksittäisten ihmisten kohtaloista, virheistä ja niiden sovituksista. Jotenkin juoni oli kovin lapsenomainen ja jopa naiivi, mutta silti kuitenkin lämmin ja mukaansa tempaava, ihan kelvollinen kirja loppujen lopuksi! Mielellään tämän luki, vaikkei kirja ehkä vaikuttavuudessaan muille samantyylisille välttämättä pärjääkään.

Olipa kaunis kirja upeasta taiteilijasta. Tove on kiehtonut aina, ja silti tämä on ensimmäinen elämäkerta, jonka hänestä luen ja lopulta huomaan tienneeni hänestä niin kovin vähän, lukeneeni liian vähän ja pitäneeni rakastamiani muumejakin liian keskeisinä. Olipa ihana tähän siis nyt todella uppotua.

Ihan vähän kirjassa häiritsi Karjalaisen välillä kovin ylitulkitseva ote sekä kronologisen etenemisen sijaan valitun teemoittain etenemisen seuraksena ilmentyvä toisto, joka olisi vielä yhdellä huolellisella editointikierroksella varmaankin vähentynyt, mutta ei se onneksi tarinalta juurikaan ollut pois. Pitänee seuraavaksi tarttua johonkin Toven omaan kirjaan, tästä sitä taustaa niille ainakin saisi.

1,5 tähteä. Joku kysyi minulta tänään meksikolaisen hostellin uima-altaalla, että mitä luen kun olen niin kovin keskittynyt. Vastasin, että huonoa ranskalaista chick lit'iä, jonka nimessä on krokotiili, vaikkei se liity niihin mitenkään. Tyyppi naurahti ja ryhdyimme puhumaan Suomen ilmastosta. Ja yhtä paljon nyt tämän kirjan luettua tekee mieli tästä kirjasta kertoa, kuin aiemmin siitä keskustelua jatkaa, mutta niin: supernaiivia ja ennalta-arvattavaa hömppää hieman jopa myötähäpeän pyörteissäkin käyvänä, mutta toisaalta luin lähes 700 sivua kahdessa päivässä, joten oli se ainakin helppolukuista ja ehkä jopa koukuttavaa. Niinkuin tämä genre nyt yleensäkin. Ehkä vuoden päästä seuraavalla lomalla taas vastaavaa uudelleen, siihen asti taas kirjoja, joilla on muutakin kuin allasviihdearvoa, kiitos.

3,5 tähteä, tai neljä miinus. Kauniisti kerrotut novellit rakensivat ihania pienoismaailmoja, ja nautin kovasti näiden lukemisesta, mutta jotain tästä silti jäi puuttumaan. Vahvuus, vaikuttumisen tunne, ehkä niin. Mutta lisää Alice Munroa lukulistalle, ehdottomasti.

Kaunista kerrontaa ja ihania yksityiskohtia, mutta nyt tämän luettuani huomaan, mitä kaipasin jo edelliseltä lukemastani Munrolta (Liian paljon onnea): särmää ja vetovoimaa. Tarinassa sitä olisi ollut itsessään, mutta kokonaisuus oli ehkä liiankin tasaisen hyvä ollakseen loistava.

"Ymmärrys ei ole muuta kuin väärinkäsitystemme summa."

Kauniita hetkiä ja syviä lauseita. Ja silti tarina oli niin Murakamia, että se omassa outoudessaan kävi jo ehkä vähän tylsänkin tutuksi käänteineen ja kääntymättömyyksineen. Murakami on ihana, mutta liikaa putkeen luettuna se meinaa kadottaa taikansa, joten ehkä nyt on taas muiden kirjailijoiden vuoro. (Tai sitten se vain oli tämä kirja, joka ei aiempien tapaan sykähdyttänyt, mene ja tiedä.)