Kaunista kerrontaa ja ihania yksityiskohtia, mutta nyt tämän luettuani huomaan, mitä kaipasin jo edelliseltä lukemastani Munrolta (Liian paljon onnea): särmää ja vetovoimaa. Tarinassa sitä olisi ollut itsessään, mutta kokonaisuus oli ehkä liiankin tasaisen hyvä ollakseen loistava.