Det blir svårt att skriva något om den här boken utan att förstöra överraskningar. Boken handlar om två barnmord. Ett på Stella för 30 år sen och så en flicka som försvinner från samma gård i dagsläget, Linnéa (Nea). Självklart måste det undersökas om det finns något samband. Mordet på Stella erkände två 13-åriga flickor, Helen och Marie, även om de tog tillbaka det efter en kort tid.

Helen blev kvar i Fjällbacka, medan Marie blev filmstjärna. Fast hon är tillbaka nu, och deras barn, Sam och Jessie, träffar varandra i smyg. De är båda lite udda och utanför.

För Erica och Patrik går livet sin gilla gång, en hektisk vardag med tre barn. Patriks mamma ska också gifta sig, och bröllopet kräver sina förberedelser. Ericas lillasyster Anna är gravid igen och något är inte helt som det ska. Erica håller på med en bok om mordet på Stella och bidrar med det hon vet när Nea också försvinner.

Flätat in i fallet Stella och nutid är också en 300 årig gammal historia om en kvinna som blir anklagad för att vara Häxa. Det känns lite onödigt och långsökt, men berättelsen är ganska underhållande i sig själv.

Absolut läsvärt, om man gillar den här typen familjeorienterad deckare. Så långt från noir man kan komma, men underhållande.

I have to confess, I skipped a huge chunk of the middle of this book, and flipped to the end to find out what happened. Not the book for me, it turns out, at least not right now.

I really enjoyed the book but the chapters about Elin did not really fit into the story until the end when I read the bit about her descendants.

En ole mikään kovin suuri dekkarifani, mutta Camilla Läckbergin teoksia odotan kuin kuuta nousevaa. Kenenkään muun kirjoittamat mysteerit eivät vaan tunnu yhtä mielenkiintoisilta. Kymmenen kirjan aikana Fjällbacka -sarjan hahmoihin on ehtinyt kiintyä todella syvästi, ja arvostan sitä miten henkilökehitykselle on varattu reilusti tilaa jokaisessa osassa. Ja arvostan tietysti itse juonta myös. Läckberg osaa saumattomasti ja ovelasti liittää yhteen kymmeniäkin näkökulmia, jopa menneisyydestä satoja vuosia sitten. Nämä menneet tapahtumat ovat aina tavalla tai toisella merkityksellisiä nykytilanteen kannalta. Noita on sarjan kirjoista ehdottomasti pitkin, mikä ei estänyt sen hotkimista muutamassa päivässä. Niin nopeaa ja viihdyttävää luettavaa! Yleensä pidän kovasti siitä miten menneisyys yhdistetään nykyaikaan, mutta tässä se näkökohta jäi aika heikoksi. Lisäksi huomasin miten dialogi ja proosa ylipäänsä on välillä häiritsevän tökkivää, luonnottoman oloista ja kliseistä. Osasin onneksi sulkea silmäni kömpelöltä vuoropuhelulta ja nauttia tiheätunnelmaisesta juonesta. Sillä se on todellakin mestarillinen! Oli hauskaa yrittää keksiä ratkaisua, jossa osittain onnistuinkin. Loppu tarjosi silti jännitystä, jälkiviisautta ja järkytystä, mutta myös sopivasti iloa sekä ylpeyttä omista, oikeaan osuneista päätelmistä. Siltä osin aika täydellinen lukukokemus.

Hlustaði á hljóðbókina í gegnum storytel.
Selma Björnsdóttir las. Það truflaði mig hvernig hún las, stundum eins og hún vissi ekki hvort setningin væri búin eða hvað. Svo sagði hún stundum Fjallbacka (með íslensku dl) en stundum með rödduðu l-i.

Καμίλα αυτή τη φορά με απογοήτευσες! Γιατί;; Εντάξει φταίω κι εγώ λίγο που είχα υψηλές προσδοκίες. Αλλά γιατί έτσι βρε Καμίλα;;

Λοιπόοον...καλό ήταν...ενδιαφέρον είχε...αλλά μέχρι εκεί!

Το βρήκα αδικαιολόγητα μεγάλο.
Παρακολουθούμε ταυτόχρονα με την “τωρινή” υπόθεση άλλες 2 παλαιότερες, και μέχρι τη μέση περίπου είχαν μεγαλύτερο ενδιαφέρον από την καινούρια. Κι αυτό γιατί στην καινούρια μέχρι τη μέση δεν συνέβαινε τίποτα. Πήγαινε υπερβολικά αργά και λίγο βαριόμουν!

Ένα άλλο θέμα που βρήκα αχρείαστο ήταν ο καταυλισμός προσφύγων. Εντάξει καταλαβαίνω ότι ήθελε να μιλήσει για το θέμα και μπράβο της που κατακρίνει την ξενοφοβία κτλ και καλά κάνει αλλά το βρήκα εντελώς άσχετο!!! Πιστεύω πως θα μπορούσε (και θα ήθελα) να περάσει το μήνυμα που ήθελε με κάποιον άλλο τρόπο, ίσως πιο...διακριτικό; Δεν ξέρω.....κάπως που να μην μου ενοχλεί την κεντρική υπόθεση και όχι με τόσο....κλισέ τρόπο. Δεν θέλω να παρεξηγηθώ....καλά κάνει και θέλει να περάσει ένα τέτοιο μήνυμα.....αλλά στην προκειμένη περίπτωση.....δεν μου ταίριαξε.......

Κατά τα άλλα...ντάξει...δεν τρελάθηκα... Διαβάζονταν εύκολα και είχε ενδιαφέρον να φτάσεις στο τέλος αλλά...φτάνοντας στο τέλος...προβληματίστηκα... Νομίζω πως δεν με ικανοποίησε...ούτε ο δολοφόνος, ούτε το γιατί, ούτε ο τρόπος που συνδέονται οι 3 υποθέσεις.

Αχ βρε Καμίλα...γιατί βρε Καμίλα...τα έχεις πάει και καλύτερα είναι η αλήθεια...για μένα τουλάχιστον...ααχχ αν ήταν άλλος μπορεί να του έβαζα και 2 αλλά χαλάλι το reunion με τους χαρακτήρες. Αχ. Βρε. Καμίλα!


* Και κάτι τελευταίο (και ελαφρώς άσχετο): πολύ ωραίο εξώφυλλο και πολύ ωραία ράχη! αλλά δεν ταιριάζει με τα υπόλοιπα της σειράς στη βιβλιοθήκη μου!!! (κλαψ!)

Como siempre no defrauda, historias que enganchan desde el principio, aunque este se me ha hecho un poco largo.