En ole mikään kovin suuri dekkarifani, mutta Camilla Läckbergin teoksia odotan kuin kuuta nousevaa. Kenenkään muun kirjoittamat mysteerit eivät vaan tunnu yhtä mielenkiintoisilta. Kymmenen kirjan aikana Fjällbacka -sarjan hahmoihin on ehtinyt kiintyä todella syvästi, ja arvostan sitä miten henkilökehitykselle on varattu reilusti tilaa jokaisessa osassa. Ja arvostan tietysti itse juonta myös. Läckberg osaa saumattomasti ja ovelasti liittää yhteen kymmeniäkin näkökulmia, jopa menneisyydestä satoja vuosia sitten. Nämä menneet tapahtumat ovat aina tavalla tai toisella merkityksellisiä nykytilanteen kannalta. Noita on sarjan kirjoista ehdottomasti pitkin, mikä ei estänyt sen hotkimista muutamassa päivässä. Niin nopeaa ja viihdyttävää luettavaa! Yleensä pidän kovasti siitä miten menneisyys yhdistetään nykyaikaan, mutta tässä se näkökohta jäi aika heikoksi. Lisäksi huomasin miten dialogi ja proosa ylipäänsä on välillä häiritsevän tökkivää, luonnottoman oloista ja kliseistä. Osasin onneksi sulkea silmäni kömpelöltä vuoropuhelulta ja nauttia tiheätunnelmaisesta juonesta. Sillä se on todellakin mestarillinen! Oli hauskaa yrittää keksiä ratkaisua, jossa osittain onnistuinkin. Loppu tarjosi silti jännitystä, jälkiviisautta ja järkytystä, mutta myös sopivasti iloa sekä ylpeyttä omista, oikeaan osuneista päätelmistä. Siltä osin aika täydellinen lukukokemus.