mitaluimmekerran's reviews
778 reviews

Ensimmäinen osa nauratti, ilahdutti ja sai oivaltamaan, tälle osalle parhaimmillaan hymähdin. Ei riittänyt sama voima enää toiseen kirjaan, vaikka ihan mukavahan tämä oli lukea. Vaan vähän jäi se (yhteiskunta-)kriittisyyskin valjuksi, harmi kun ensimmäisessä se niin kovin hyvin toimi.

Onhan tämä elämäkerta toki vaikuttava ja omasta arjesta poikkeava kuvaus somalipaimentolaistytön matkasta aavikolta kansainväliseksi huippumalliksi, mutta kun vastaavia tarinoita on lukenut myös huomattavasti vahvemmalla ja rankemmalla otteella, ei se oikein tarjonnut mitään uutta. Malliuraosuuden luinkin varsin hypähdellen, lapsuuskuvaukselle sekä lopun hyväntahdonlähettiläs-osuudelle voisin melkein antaa kolme tähteä.

Yksi lukiaikojen lempikirjoistani, pitäisikin varmaan lukea vielä uudelleen jos tykkäisin tästä nyt näin 11 vuotta myöhemminkin!

"Mieluiten haluaisin tulla sellaiseksi, joka voi tehdä maailmasta hiukan paremman. Se olisi paras vaihtoehto. Mutta en tiedä, onko se mahdollista. En tiedä, mitä maailman parantamiseksi vaaditaan. En ole varma, riittääkö pelkästään se, että hymyilee kaikille vastaantulijoille. "

Sydän. Tämä kirja oli lempparini yli kymmenen vuoden sitten, kun sen ensimmäistä kertaa luin ja nyt muistan taas miksi. Tämä kirja on niin sympaattinen ja ihana, että sen pariin olisi voinut jo aiemminkin palata. Erilainen, mistä yleensä pidän, mutta jotenkin sitäkin rakkaampi.

Joskus 8 vuoden takaista lempikirjaa lukiessaan voi joutua pettymään tuodessaan sen uudelleen tähän päivään, joskus taas muistaa vain kirkkaammin miksi sitä on jo niin kauan rakastanut. Tämän kohdalla pelkäsin ensimmäistä, toivoin toista, mutten ihan saanut kumpaakaan. Tämä on kirja, jonka ihanuus on hieman kiinni lukuajasta ja viehätys paljon ensikerran yllätyksellisyydessä. Mutta se on silti myös kirja aikaa suuremmasta rakkaudesta, elämästä, jossa edes aika ei ole ehjää. Vaikka tämä toimii parhaiten ensimmäisellä kerralla, on se silti yksi lempirakkaustarinoitani. Ja sen kanssa oli turvallista viettää viikko sängyn pohjalla, ei toinen lukukerta sitä huonontanut. Onneksi.

Olipa se kaunis tarina. Tempaisi mukaansa oikeastaan vasta puolivälissä, Marian ja Lahjan jälkeen, mutta sitten jo olikin niin vahva ja koskettava, ettei käsistään tahtonut laskea. Onneksi on jo Lopotti odottamassa lukuvuoroaan, ei tarvitse tästä maailmasta vielä poistua.

Vähän on nyt hämmentynyt fiilis. Eikä edes vähiten tämän kirjan ympärillä pyörineen hypetyksen vuoksi, en vain millään saa tästä erinomaista teosta. Olihan se tarina hieno, ja kerrontakin omanlaistaan, mutta säväytys puuttui kokonaan. Lienekö liian korkeat odotukset tämän laski keskiverroksi, ihmeellisyys ja wow-efektit eivät auenneet tänne asti.

No huh, tästä pidin. Ensifiilikset on vielä hieman sanattomat, jäsenten ajatuksia ensi viikoksi blogin puolelle paremmin. Mutta oli tämä hyvä. Oli vaikka ensin nykyaikaan sijoittuva osa häiritsi ja pitkästytti. Mutta se löysi oikein tehokkaasti paikkansa sekin, ja kirja sai ihan melkein viisi tähteä. Kettu nousee kovaa vauhtia kohti lempikirjailijoitani.

Lumoavasti luotu maailma, tarina ajasta, jota ei ole ja unista, joita ei saa nähdä. Itärannan toinen romaani onnistuu ensimmäistä paremmin, siinä on sitä jotain, mitä Teemestarin kirjasta puuttui. Henkilöhahmot ovat syvempiä, tarina eheä ja tarkka. Silti henkilökohtaisesti hieman petyin kirjaan loppuosissa, maalailevuus ei ehkä ennakoinut ainakaan minulle lopun tapahtumia tarpeeksi hyvin. Oikein hyvä kirja kuitenkin, 3,5 tähteä.

Olipa ihana. Ihan hömppä, mutta sellaista lämmintä, oivaltavaa ja osuvaa hömppää, jota olen pitkään kaivannut sitä kuitenkaan löytämättä. Pulkkisen erityisen kaunis tapa käyttää kieltä toimi vielä pisteenä iin päälle, onneksi tämä kirja on oma niin sen voi nauttia joskus toistamiseenkin kun haluaa olla hetken hyvin keveissä vesissä.