Sata tai kaksisataa vuotta sitten (kukaan ei enää osaa lukea, joten historiaa ei enää tunneta) ihmiskunta saavutti vapauden. Lähes kaikki työt pystyttiin antamaan roboteille, mikä vapautti ihmiset elämään oman päänsä sisällä. Syvällinen vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa oli moraalisesti paheksuttavaa, ja varmuuden vuoksi se oli myös tehty rikokseksi. "Pikaseksi on parasta." Kaikkea tätä valvoi robotti, joka halusi kuolla.

T.S. Eliotin runo Ontot miehet on ehkä toiminut Walter Tevisin innoittajana. Ainakin sen loppusäkeitä lainataan usein kirjassa ja ne kuvaavat täysin sen tunnelmaa.

Tällä tavoin maailma loppuu
tällä tavoin maailma loppuu
tällä tavoin maailma loppuu
ei paukahtaen vaan kitisten

Kirja on kirjoitettu 80-luvulla, ja se on hyvin kriittinen popkulttuurista, individualismista ja psyykelääkkeistä/päihteistä haettua mielihyvää kohtaan. Varsin ajankohtainen siis nykyäänkin. Kirjan lopuksi mieleeni jäi vahviten kuvaus vaivihkaa autioituvasta ja umpeenkasvavasta New Yorkista ja sen eläintarhasta.