No nyt on kyllä yksi vuoden suurimmista kirjapettymyksistä ehkä käsillä. En tiedä miten paljon tähän fiilikseen vaikutti se etukäteishehkutus ja "varaudu nenäliinoihin" -kommentointi, mutta tämän kirjan kanssa en kyllä todella saa kiinni suomennoksen aiheuttamasta suursuosiosta.

Kirja on kieltämättä hienosti kirjoitettu, sen lakoninen ja toteavakin tyyli sopii mainiosti itse tarinaan. Teos ei ole myöskään se kaikkein helpoin, mutta toisin kuin hieman vaativammat yleensä, se jättää tällä kertaa lukijan kokonaan palkitsematta. Vaikka vaikuttavuudesta ja tietynlaisesta synkkyydestä kirjallisuudessa pidänkin, tällä kertaa juuri ne työntävät henkilöhahmot niin etäisiksi ja epäinhimillisiksi, että koko kirjan lukeminen saa jollain tavalla voimaan pahoin, se kun jättää toivottumuuden sijaan tunteen rankkuudella mässäilyksi. Kukaan ei ymmärrä, paitsi se kuka ihan sattumalta onkin rakastanut sinua pikkulapsesta alkaen. Hohhoijaa, johan oli yllätyksellisesti keksitty.

Ehkä vain olisi pitänyt jo etukäteen odottaa vähän muuta, etenkin kun kirjan kanteen on painettu teksti "Jos pidit Ian McEwanin Sovituksesta, rakastut tähän." En nimittäin juuri pitänyt siitäkään.