Näinä aikoina osaa entistä enemmän arvostaa kirjoihin uppoutumista ja nykymaailman hetkellistä unohtamista. Siksi olenkin lukenut historiallisia romaaneja, viimeisimpänä erittäin koukuttavan Puuvillatehtaan perijän*. Kuuntelin viime vuonna sarjan aloitusosan ja jo se teki valtavan vaikutuksen. Ann-Christin Antell, Turun pääkirjaston kirjastonhoitaja, on perehtynyt paikallishistoriaan ihailtavan perusteellisesti ja 1900-luvun alun Turkuun sijoittuvat teokset tuovat eloon niin pappiloiden pihamaat, keskustan liikkeet, köyhien asuinalueet kuin rikkaiden kylpylätkin. Turussa pitkään asuneena tunnistettavat yksityiskohdat ovat ilahduttavia, samoin kuin dialogin vahva murre!

Trilogian aloittanut Puuvillatehtaan varjossa seuraa papin tytär Jennyä hänen etsiessään paikkaansa seurapiireistä ja tutustuessaan arkeologiaan sekä erääseen vahvaluonteiseen tehtaan johtajaan. Kirja muistutti minua rakastamastani Elizabeth Gaskellin North and South -klassikosta, jota ei jostain syystä ole vieläkään suomennettu! Vasta ilmestyneessä jatko-osassa päähenkilönä on Jennyn ottotytär Martta, joka on palannut Ruotsista Suomeen auttaakseen veljeään. Aika on poliittisesti jännittynyttä ja Martta itsekin päätyy aktiiviksi itsenäisyyttä ajavaan liikehdintään. Vaikka molemmissa teoksissa romanssi ja jonkinasteinen kolmiodraama ovat isossa osassa, ne sopivat mielestäni myös niille, ketkä eivät yleensä lue romantiikkaa. Varsinkin jos Suomen historia ja Turku yhtään kiinnostavat.


*Arvostelukappale pyydetty kustantajalta, @gummeruskustannus