Vallalla on edelleen uskomus siitä, että varsinkin täällä Suomessa eläinten kaltoinkohtelu eläintuotannossa on poikkeus eikä sääntö, mutta totuus on valitettavasti jotain aivan muuta. Olen lukenut eläintuotannosta kymmeniä kirjoja, ja Rakkaat eläimet, joita syömme sisältääkin paljon tuttua. Siinä on kuitenkin aiheeseen tuore, ja erittäin tarvittu ote. Eläintuotantoa kyseenalaistavia kritisoidaan usein siitä, että meillä ei ole käsitystä maatilojen todellisuudesta. Pavel Tahkovuori ja Benjamin Pitkänen tunnistavat tämän, ja antavat puheenvuoron niille, jotka tekevät päivittäin töitä tuotantoeläinten parissa. Tämä paljastaa, miten syvään iskostettua eläinten pahoinpitely on, ja miten nyrpeästi parannusehdotuksiin suhtaudutaan jopa silloin, kun niitä esitetään alan sisältä. Tämän lisäksi kirjassa käydään kattavasti läpi historiaa ja yhteiskuntarakenteita, tukipolitiikkaa ja lobbausta, jotka ovat johtaneet eläintuotteiden asemaan. Uusien ravitsemussuositusten aiheuttama kohu ja broilerin tuleva vienti Kiinaan tekevät tästä kirjasta entistäkin ajankohtaisemman. Sen sävy ei ole syyllistävä, vaan tarkoituksena on vaikuttaa siihen, että voimme kuluttajina tehdä informoituja päätöksiä. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut jo vuosikausien ajan vegaaniutta, mutta jos päästäisiin kansallisella tasolla edes niiden kuuluisien ravitsemussuositusten tasolle, olisi se iso askel parempaan kansanterveydelle, eläinyksilöille sekä luontokadon ja ilmastonmuutoksen ravistuttamalle planeetallemme.