Scifissä minulle kiinnostavinta on mielikuvituksellisista, mutta biologisesti loogisista elämänmuodoista oppiminen olivat ne sitten humanoideja tai yksisoluisia otuksia. Murhabotin päiväkirjoissa päästään kyllä syvälle viihdesarjoja ahmineen robotin ajatusmaailmaan, joka on kieltämättä melko kiehtova, mutta muuten maailmanrakennus ja hahmot jäävät pintapuolisiksi. Toimintaa tarinassa riittää, mutta sekään ei ihan vetänyt mukaansa. Mahtavaa, että tätä sarjaa on alettu suomentaa, ei vaan ihan oma juttuni.