Huhhuh, olen sanaton.

Ajatuksia joita kulki päässäni kun luin: kaunis, hengittävä, niin täynnä eloa, luontoa, ilmaa, elämää, tuskastuttavan lohduton ja sitten heti perään lohdullinen, ihan kuin joku silittäisi ihoa pitkin ja kertoisi että kaikki on hyvin. Satumainen, mutta kuin totta. Satua, mutta kuin tapahtunut. En tiedä, olen ihan mykistynyt, viimeiset neljäkymmentä sivua itkin ihan vain sen takia, että miten kirjallisuus voikin olla näin täydellistä.