Alina Tomnikovin esikoisromaani Käännä hirviö kylkiasentoon* on vahvasti nykyhetkeen punoutunutta poukkoilevaa ajatusten virtaa, nuoren naisen itsensä etsintää ja perhesuhteiden selvittelyä. Teoksen päähenkilö Helena on juuri naimisiin mennyt venäläisiä juuria omaava näyttelijä, joka kamppailee monille tuttujen haasteiden kuten silmäryppyjen, terveen ruokasuhteen ja työhön liittyvien paineiden kanssa. Lisäksi avioelämään sopeutuminen ei suju aivan mutkattomasti, ja lopulta Helena päättää lähteä: Turusta Kempeleelle, Moskovasta Pietariin. Suhde perheenjäseniin tarkentuu Helenan ajatusvirran seasta, ja hän joutuu myös tutkiskelemaan suhdettaan Venäjään Ukrainan sodan sytyttyä.

Pidän siitä, kuinka syvälle Helenan pään sisälle kirja vie. Hän on monella tavalla samaistuttava hahmo ja uskon, että kaikille löytyy yhtymäkohta johonkin Helenan piirteeseen, haasteeseen tai kokemukseen, sillä niitä riittää ja kaikki kuvaavat nykyaikaa osuvasti. Yksi lempiasioistani on Helenan suhde unipupuunsa (ehkä myös yksi niistä asioista, joihin samaistuin).

“Illalla nukahdan niin, että pidän pupua kädestä kiinni.
Viimeinen asia, jonka ennen nukahtamista tunnen, on pupun pehmeä ja tunkkainen vatsa poskeani vasten ja sen muhkurainen käsi kädessäni.”

Epäselvyys siitä, mihin kohtaan autofiktion ja fiktion välisellä asteikolla teos sijoittuu, häiritsi ajoittain. Mutta eipä sillä oikeastaan ole merkitystä - omasta elämästä ammentaminen on varmasti osasyy siihen, että hahmot ja kohtaukset tuntuvat niin todellisilta. Välillä todella randomeilta, mutta uskottavilta. Siis kohtaukset. Niitä lukiessa oli pakko ihmetellä, miten Tomnikoville on tullut mieleen tällainen dialogi tai interaktio. Niin satunnaisia ja ensisilmäyksellä merkityksettömiä, mutta osana teosta toimivia. Kohtausten poukkoilevuuden takia olisin toivonut esimerkiksi päivämääriä lukujen alkuun, edes osan. Silloin olisi helpompi seurata Helenan elämän aikajanaa. Toisaalta voi ajatella, että Käännä hirviö kylkiasentoon tarkoituksella syleilee elämän sekavuutta, onnistuen siinä taidokkaasti.

*Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta