4.5/5
Lilium Regale tipahti postiluukustani täytenä yllätyksenä viime vuoden lopulla. Aluksi se ei herättänyt mielenkiintoani vaan jäi hyllylle odottamaan, kunnes keksisin mitä tehdä sille. Hetken mielijohteesta päätin kuitenkin antaa Johanna Laitilan esikoisteokselle mahdollisuuden, eikä kulunut kuin päivä ennen kuin istuin sohvalla kostunein silmin romaani luettuna sylissäni - kirja oli niin hieno, että liikutuin.

Haluan aloittaa kertomalla ne pari asiaa, jotka eivät ihan toimineet. Kieli on hengästyttävän täynnä vertaiskuvia, kielellisiä kiemuroita jos jonkinlaisia. Omaan makuuni kielikuvia on välillä vähän liikaakin ja ne etäännyttävät hahmoista ja monimutkaistavat kerrontaa. Myöskään jatkuva toisto ei elementtinä täysin vakuuttanut minua. Muuta negatiivista en kuitenkaan osaa sanoa. Vaikka proosaa vähän kritisoinkin, niin on se siitä huolimatta kokonaisuutena upeaa. Erityisesti eri kielten ja murteiden yhdistely ja niillä leikittely on taidokkaasti toteutettu! Kirjani on täynnä muistilappuja merkkaamassa niitä kohtia, joissa vertauskuvat toimivat erityisen hyvin. Harvoin tulee vastaan yhtä kauniita kappaleita!

Siirrytään itse tarinaan. Kirja keskittyy seuraamaan Pohjoisessa asuvan Elsen elämää ajasta ennen sotaa evakkoon Lapin sodan tieltä ja takaisin kotiseuduille piiaksi. Elsen suhteet kohtaamiinsa naisiin on upeasti kuvattu ja edustaa jotain, mitä olen kovasti kaivannut tällaiseen kirjallisuuteen. Tärkeitä teemoja nostetaan esiin muun muassa sukupuoliasenteiden muodossa, ja tarina etenee lyhyiden lukujen kautta sulavasti alusta aina viimeiseen lauseeseen asti.

Lilium Regale toimii minulle muistutuksena suomalaisen kirjallisuuden potentiaalista. Välillä seuraan liian tiivisti mitä kirjallisuuden saralla tapahtuu muualla päin maailmaa unohtaen kotimaani kokonaan. Olen kieltämättä joutunut pettymään usein, mutta viime aikoina olen löytänyt teoksia, kuten Lilium Regale, jotka ovat todella yllättäneet!

(arvostelukappale saatu kustantajalta)