Onpa hassua: se surrealistinen fiilis, mikä Murakamin aiemmissa teoksissa on minua aina jotenkin hämännyt, onkin tässä juuri se, mitä odotin ja kaipasin monessakin välissä.

Vaan olipa tämä ihana silti. Jotenkin lempeä ja pehmeä, sellainen jota ei hetkeksikään olisi malttanut laskea käsistään. Ja nyt maltan vielä vähemmän odottaa uusimman Murakamin pariin pääsemistä