Toisto on Hjorthin Perintötekijöiden ja Onko äiti kuollut-teoksen pikkusisko, lapsiminä, nuori, teini, nurkkaan ahdettu, elämänsä kynnyksellä oleva, äidin hysteria harteiden painona, isä sanomassa, että jätä tyttö rauhaan. Toisto on Hjorthin lukijalle tuttu, toisto on samaa kieputusta uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, koska se, mihin muisti ja mieli palaa, on jotain, mitä muisti ja mieli ei kestä, mikä rikkoo sen kerta toisensa jälkeen, mikä muistuttaa, ettei kehojamme, muistiamme ja mieltämme riko pahiten ne, keitä emme tunne vaan ne, joiden varassa olemme ja kasvamme.