Ylellisiä seurapiirijuhlia, jotka päättyvät varhain vieraiden kiirehtiessä keuhkopuidensa luo, lepäämään ja elvyttämään siipensä. Yhteiskunta, joka pyrkii eroon luonnon kahleista, yhteydestä keuhkopuihin, ja sitä kautta kaikkeen ympäröivään luontoon. Samalla kaipuu yläilmoihin on kova, mutta sinne ei pyritäkään enää siivillä, vaan lentokoneilla.

Katica, tai siis kreivitär Aikaterina da Rosetta Caesonius, on seurapiireissä suosittu, mutta tohtorimarkiisin ja hänen siirappinsa (piikitettävä aine, jonka avulla keuhkopuusta voi olla pidempään erossa) pauloihin hän ei lankea. Katica laittaa kuitenkin liikkeelle tapahtumaketjun, joka muuttaa keuhkopuiden ja Homo arboriksien yhteiseloa lopullisesti.

Keuhkopuiden uni on ensimmäinen teos, jonka olen Siiri Enorannalta lukenut, mutta ei varmastikaan viimeinen! Hänen luomansa maailma pitää tiukasti otteessaan ja luontosuhteeseen kytkeytyvät teemat kiehtovat. Vaikka me emme ole Homo arboriksien tapaan riippuvaisia yksittäisistä puista, ilman toimivia ekosysteemejä ja luontopalveluita olemme pulassa. Silti pyrimme epätoivoisesti kauemmas juuristamme, jätämme talouskasvun alttarille elinkelpoisen ja monimuotoisen planeetan aineksia.

Päädyin antamaan Keuhkopuiden unelle 4,5/5 tähteä, sillä tarinan rytmitys välillä kummastutti ja etäännytti. Sen sijaan loppuratkaisun koin erittäin hienoksi. Samoin proosan.