Olisin ihan hurjasti halunnut pitää tästä kirjasta enemmän, rakastaa tätä yhtä paljon kuin Adichien aikaisempia teoksia, tempautua mukaan ja uppoutua tähän maailmaan, antaa tälle kirjalle neljä tai viisi tähteä. Mutta silti jo puolessa välissä mietin, miksei tämä vain uppoa. Tarina on ihana, mutta ei yllättävä, kerronta on kaunista, muttei lumoavaa. Aihe on ajankohtainen ja koskettava, mutta niin kaukana omasta arjesta, että siitä ei tule samaistuttava. Ja ei kai sen samaistuttava voikaan olla, koska vaikea tällaisena ensimmäisen maailman ihmisenä on oikeasti maahanmuuttajuutta samalla tavalla ymmärtää, kun se ei itseään koske. Oli siihen maailmaan silti taas ihana päästä mukaan, saada uutta näkökulmaa, mutta kun aiheesta olen terävempiäkin kirjoja lukenut, jäi tästä kirjasta toivomaan ehkä ihan vähän vielä hiotumpia kohtia. Mutta toisaalta, se todennäköisesti oli realistisempi kuin laimennetut tai kärjistetyt versiot samasta aiheesta, mikä lopulta teki siitä oikestaan todella kauniin. Ja nyt tämän kirjoitettuani taidan kuitenkin antaa sille neljä tähteä. Ihan vain koska voin.