Ah.

Olen aika sanaton. Vaikka paikoin Hurmeen uusi suomennos heijastaa jopa tuskastuttavan paljon suomentajaansa läpi (tai niin minusta ainakin tuntui, toki en alkuperäistä suomennosta saati alkukielistä teosta ole itse lukenut, joten voin olla aivan väärässäkin), on ehkä hienointa ehkä ikinä, miten uusi käännös palautti tämän unohtuneen klassikon ja bestsellerin puheenaiheeksi. Tämä on upea, mittaamattoman kaunis ja täysin Linnojen ja Waltarien veroinen kotimainen klassikko, josta ei todellakaan olla puhuttu tarpeeksi. Tämä täytyisi nostaa koulujen klassikkolukulistoille, tämä täytyisi muistaa kun puhutaan kotimaisista suurkirjoista.

Salmisen pakoton kerronta ja koko elämän kurottava tarina Katrinasta puhuttelee alusta loppuun. Se saa itkemään, kadottamaan todellisuuden ympäriltä ja kasvattamaan suojamuurit arjen ajatuksia vastaan. Se on kokonainen elämä, ja se elämä on upea.

Liityn siis muiden kanssa samaan kuoroon: tämä kirja oli minulle täydellinen.