Mysteeritarina, kummitustarina, kasvutarina. Ikiaikainen satu tytöstä, joka kasvaa huvikumpumaisessa talossa, mutta jonka lapsuuden jakaa onneen ja tyhjyyteen sateinen ilta, kun äiti lähti käymään ulkona, eikä koskaan palannut.

Siân Hughesin uskomattoman kaunis ja koskettava romaani on tarina jäljelle jääneistä, muistoista ja muistamisen omalaatuisuudesta. Se on tarina trauman kanssa kasvamisesta, mielenterveydestä, elämästä, jota määrittää aina ainoastaan kuolema. Se on taitava, kipeä ja silti jotenkin erityisen itkettävän ihana, että jok'ikinen sivu tekee mieli rutistaa erikseen hiirenkorvalle, merkitä muistiin, painaa jonnekin, jossa sen luomaa tunnelmaa ei voi unohtaa.

Puhtaat viisi tähteä. Kauneinta, mitä olen aikoihin lukenut.