Apua miten ihana tämä oli.

Hiljainen, pieni, melankolinen ja silti niin syvä ja hurjan läsnä. Tarina sivuhenkilöistä, kirjoittamisesta, siitä, mistä ja kenestä saa kirjoittaa.

Tämän kirjan sivut on hiirenkorvilla, koska kirjan kauneimpia lauseita oli ehkä joka aukeamalla ainakin kaksi.

"-- minä tajusin jo vuosia sitten, että halusin elää tavallista elämää. Että kaikkein eniten halusin olla vain rauhassa. Olen jo kokenut tunteet, kaikki tunteet. Haluan elää rauhassa, yksinkertaista elämää. Elämää, jossa käydään puistossa kävelyllä."