Rakastan aikalailla kaikkea, mitä Kekkonen kirjoittaa, mutta erityisesti rakastan kaikkea, mitä hän kirjoittaa omasta elämästään. Helmin kieli on kaunista, ilmavaa ja silti niin äärimmäisen osuvaa, että vaikka tarinallisesti äitiys ei itseäni kosketakaan, kirja koskettaa ja syvältä. Että tällaistakin äitiyttä on. Että on joku, joka sanoo ääneen sen, mitä niin monet ajattelevat.

Kaunis, henkilökohtainen ja sitä kautta jopa yhteiskunnallinenkin kirja. Mieletöntä, että tällaistakin saa lukea.