Nää oli viehättäviä! Kepeähköjä, henkilökohtaisia (pop-)taide-esseitä, soljuvia, kiinnostavia ja sellaisia ihanan helppoja, ettei pää ollut solmussa näitä lukiessa. Frilanderin ajatukset muuntuvat hienosti tekstiksi, ja varsin varovaisen tunnelmankin luonut rasismia käsittelevä essee oli ainakin näin toisesta valkoisesta varsin toimiva.

3,5 tähteä, melkein voisi olla neljäkin jos näitä olisi ollut enemmän!