Olipa tämä intensiivinen ja kokonaisvaltainen luku- ja kuuntelukokemus. Avarasta luonnostakin tuttu Tuomo Holopainen sopi tähän lukijaksi täydellisesti, ja osittain sai myös hotkimaan kirjan ihan muutamassa päivässä.

Aloitin tämän lukemisen itse jo kesällä 2017 – päästäkseni hieman vajaaseen puoliväliin. Olen siitä asti haaveillut, että tämän joskus lukisin loppuun, ja nyt sille tuntui olevan sattuneesta syystä oivallisesti aikaa. Alusta asti kuunneltuna huomasin tiettyjen kirjasta tarttuneiden ajatusketjujen suunnanneen omaa ajattelua yllättävänkin paljon viimeisten vuosien aikana (toki vastaavia on tässä välissä tarttunut laajemmin myös omien maisteriopintojen yhteydessä), uusista tai unohtuneista ajtuksista taas lumouduin valtavasti uudelleen.

Omaa lempisisältöäni oli ehdottomasti kauempaan historiaan ulottuneet pohdinnat, mutta tämä toimi kokonaisuutena hurjan hyvin. Harari selittää monimutkaisiakin ilmiöitä hurjalla kärsivällisyydellä, ja tietynlainen toisteisuus limittää sosiaaliset ilmiöt ja rakennelmat mainiosti yhteen. Tokikin tässä oiotaan mutka jos toinenkin, mutta se lienee hieman pakollistakin, jos meinaa mahduttaa kokonaisen lajin historian himpun alle 500 sivuun.

Hieno teos, joka muokkaa varmasti jälleen omaakin tapaa nähdä sekä ihmisyyttä, inhimillisyyttä että sosiaalisia konstruktioita taas hieman laajemmalle.

4,5 tähteä