Mitähän tästäkin sanoisi. Rakastan kirjoja, jossa on joko A. kaunista, taianomaista kieltä yhdistettynä tavallisiin asioihin muuttaen ne jollain tavalla käsittämättömän yksinkertaisiksi, mutta silti ihmetystä herättäviksi tai B. tarina, joka on niin kaukana omasta, että voi ihan tuntea elävänsä jonkun muun elämää. Tämä kirja pääsi melkein kategoriaan A, mutta koska en oikein jaksa tuntea myötätuntoa erosurussa rypevää, keski-ikäistä vätystä kohtaan, en ehkä löytänyt täysin kirjan hienoutta. Toki kirjaan tuli myös jonkin verran rakastamaani B-kategoriaa, mutta niin oudon päälleliimatusti, ettei se ihan täysin säväyttänyt. Jotain kirjasta kertoo myös se, että se seisoi lukemattomana kaksi kuukautta ennen kuin taas sain tartuttua siihen ja kahlattua loppuun. Olen huonompiakin lukenut, mutta parempia myös. Paljonkin.