Scan barcode
A review by bookwoods
Lihan loppu by Suvi Auvinen
5.0
4.5/5
Suvi Auvisen Lihan loppu* on ollut minulle yksi vuoden odotetuimmista uutuuksista, ja olen ilolla seurannut sen vastaanottoa kirjapiireissä. Esikoisteoksessaan Auvinen tarkastelee laajan lähdeaineiston ja asiantuntijahaastattelujen pohjalta suhdettamme lihaan: miksi syömme sitä, miksi olemme alkaneet kyseenalaistaa sen nykyisen aseman ja millaiseen todellisuuteen tällainen kyseenalaistaminen voisi johtaa. Nyt voin vihdoin itsekin liittyä niiden joukkoon, jotka suosittelevat tätä kaikille ruokavaliosta ja ennakkokäsityksistä riippumatta.
Oma taustani on kuitenkin se, että olen ollut vegaani vajaat kolme vuotta ja eläinoikeusaktivismissakin on tullut touhuttua jo useampi vuosi. Tietokirjoja aiheeseen liittyen olen lukenut paljon, mutta Lihan loppu eroaa muista lukemistani kattavuudellaan ja ajankohtaisuudellaan. Toteutettuna Auvisen kolumneistakin tutulla terävällä journalismilla, oli lukukokemus vaivaton, ja kokonaisuus tarinamaisen eheä. Itse koin haastattelut erityisen kiinnostaviksi. Ne toivat esille tuoreita ajatuksia ja näkökulmia, joista kaikkiin en ole aikaisemmin törmännyt. Muuten sisältö oli pitkälti entuudestaan tuttua ja olisin toivonut lähempää etäisyyttä kirjoittajaan. Toisaalta näyttää siltä, että juuri subjektiivisuuteen pyrkivä ja kiihkoton tyyli on saanut ihmiset pohtimaan valintojaan.
Kirjaa lukiessa iski myös yllättäen Vihiksen kaipuu - täällä pienehkössä saksalaiskaupungissa, jossa olen vaihto-oppilaana, kun ei vegaanieinesten valikoima ole samalla tasolla kuin Suomessa. Muutenkin oli mielenkiintoista lukea Suomen näkökulmasta näin ulkopuolelta, jossa lihansyönnistä ei keskustella vielä samalla tavalla. Nälkää täällä ei todellakaan tarvitse nähdä, mutta Wurst on saksalaisille vielä isompi juttu kuin makkarat suomalaisille. Lihan lopussa esitellyt syyt muutokselle ovat globaaleja, joten itse muutoksenkin tulisi tapahtua sillä tasolla. Meillä suomalaisilla on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus toimia edelläkävijöinä – ei jätetä sitä käyttämättä.
*saatu kustantajalta
”Ihmislajilla on vakava perspektiiviharha. Meillä on taipumuksena ajatella, että se, mitä näemme, on kaikki, mitä on olemassa. Meidän on vaikea kuvitella maailmaa, joka olisi erilainen kuin sen, jossa elämme. Meidän on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu, helpompi kuvitella ilmastonmuutoksen kuihduttama planeetta kuin lihan loppu.”
Suvi Auvisen Lihan loppu* on ollut minulle yksi vuoden odotetuimmista uutuuksista, ja olen ilolla seurannut sen vastaanottoa kirjapiireissä. Esikoisteoksessaan Auvinen tarkastelee laajan lähdeaineiston ja asiantuntijahaastattelujen pohjalta suhdettamme lihaan: miksi syömme sitä, miksi olemme alkaneet kyseenalaistaa sen nykyisen aseman ja millaiseen todellisuuteen tällainen kyseenalaistaminen voisi johtaa. Nyt voin vihdoin itsekin liittyä niiden joukkoon, jotka suosittelevat tätä kaikille ruokavaliosta ja ennakkokäsityksistä riippumatta.
Oma taustani on kuitenkin se, että olen ollut vegaani vajaat kolme vuotta ja eläinoikeusaktivismissakin on tullut touhuttua jo useampi vuosi. Tietokirjoja aiheeseen liittyen olen lukenut paljon, mutta Lihan loppu eroaa muista lukemistani kattavuudellaan ja ajankohtaisuudellaan. Toteutettuna Auvisen kolumneistakin tutulla terävällä journalismilla, oli lukukokemus vaivaton, ja kokonaisuus tarinamaisen eheä. Itse koin haastattelut erityisen kiinnostaviksi. Ne toivat esille tuoreita ajatuksia ja näkökulmia, joista kaikkiin en ole aikaisemmin törmännyt. Muuten sisältö oli pitkälti entuudestaan tuttua ja olisin toivonut lähempää etäisyyttä kirjoittajaan. Toisaalta näyttää siltä, että juuri subjektiivisuuteen pyrkivä ja kiihkoton tyyli on saanut ihmiset pohtimaan valintojaan.
Kirjaa lukiessa iski myös yllättäen Vihiksen kaipuu - täällä pienehkössä saksalaiskaupungissa, jossa olen vaihto-oppilaana, kun ei vegaanieinesten valikoima ole samalla tasolla kuin Suomessa. Muutenkin oli mielenkiintoista lukea Suomen näkökulmasta näin ulkopuolelta, jossa lihansyönnistä ei keskustella vielä samalla tavalla. Nälkää täällä ei todellakaan tarvitse nähdä, mutta Wurst on saksalaisille vielä isompi juttu kuin makkarat suomalaisille. Lihan lopussa esitellyt syyt muutokselle ovat globaaleja, joten itse muutoksenkin tulisi tapahtua sillä tasolla. Meillä suomalaisilla on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus toimia edelläkävijöinä – ei jätetä sitä käyttämättä.
*saatu kustantajalta
”Ihmislajilla on vakava perspektiiviharha. Meillä on taipumuksena ajatella, että se, mitä näemme, on kaikki, mitä on olemassa. Meidän on vaikea kuvitella maailmaa, joka olisi erilainen kuin sen, jossa elämme. Meidän on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu, helpompi kuvitella ilmastonmuutoksen kuihduttama planeetta kuin lihan loppu.”