Scan barcode
enhydralutris's review against another edition
5.0
Toinen kerta Margaritan parissa. Edelleen kaunein ja tärkein kirja.
luuserianni's review against another edition
emotional
informative
reflective
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? It's complicated
5.0
inkku99's review against another edition
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Diverse cast of characters? No
4.0
sanniviivimarjaana's review against another edition
slow-paced
- Strong character development? No
2.25
bookwoods's review against another edition
5.0
4.5/5
Anni Kytömäelle ominaiseen tyyliin Margarita* sisältää runsaasti sivuja, teemoja, ihmisiä ja tarinanpätkiä – kokonaisuus on iso ja vaikuttava, sen tiivistäminen vaikeaa ja mielestäni jopa vähän turhaa. Tarinan yksityiskohdat ja henkilöt on parasta oppia tuntemaan ilman suuria ennakko-odotuksia, kirjailijan määräämässä tahdissa. Sen kuitenkin mieluusti paljastan, että teos sijoittuu sotien jälkeiseen aikaan ja siinä nitoutuvat yhteen aiheet kuten sodan jättämät traumat, metsien talouskäyttö ja lääketieteen käänteet.
Kytömäen luontokuvaus hioutuu mielestäni romaani romaanilta paremmaksi:
”Kuulen sateen ennen kuin tunnen sen. Se sohisee latvoissa, etsii reittiä tavoittaa maa, harhautuu neulasille ja lehdille. Vasta tovin kuluttua ensimmäinen pisara osuu otsaani. Metsä alkaa tuoksua, ei enää suopursuilta vaan kaikelta yhdessä, se on elävä ruumis, kesä, se herää herkästi vaikka yö on vielä lähempänä eilistä kuin huomista. ”
Välillä kuitenkin tuntuu, että hän ylikäyttää koukeroisen kaunista kieltään mikä voi saada lukemisen tuntumaan raskaalta. Se on kuitenkin ainoa kritiikkini ja itse tarina todellakin toimii: rakastin päähenkilö Sennin elämän seuraamista ja hahmojen välille luodut sillat tarjosivat yllätystä tavalla missä Kytömäki loistaa. Mikään hänen romaaneistaan ei ole ollut ennalta-arvattava ja sitä arvostan valtavasti. Luen jatkossakin kaiken mitä hän julkaisee, mieluiten tietämättä tarinasta mitään etukäteen. Kytömäen kirjoihin on aina ihana uppoutua nauttimaan suomen kielen soinnukkuudesta.
”Kaupunki kuljettaa minua, kadut taipuvat edessäni ja työntävät minua niskoillaan kuin koski. Ohitan taloja, näyteikkunoita ja ihmisiä. Asfaltti on kova mutta hauras kuori, peruskallio värähtelee sen alla ja kihelmöi jaloissa. Kaupungin tilalla on joskus ollut metsä, ja hämärissä tuntuu ettei se ole kadonnutkaan. Talot kohoavat kukkuloiksi, ihmiset kohisevat elämäänsä kuin puut, yhtä vapaina omassa maailmassaan. Liidän heidän katveessaan eivät he kiinnitä minuun huomiota, tuskin näkevätkään. Pyrähdän varjosta varjoon kuin metsäänsä tutkiva tikka.”
*Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Anni Kytömäelle ominaiseen tyyliin Margarita* sisältää runsaasti sivuja, teemoja, ihmisiä ja tarinanpätkiä – kokonaisuus on iso ja vaikuttava, sen tiivistäminen vaikeaa ja mielestäni jopa vähän turhaa. Tarinan yksityiskohdat ja henkilöt on parasta oppia tuntemaan ilman suuria ennakko-odotuksia, kirjailijan määräämässä tahdissa. Sen kuitenkin mieluusti paljastan, että teos sijoittuu sotien jälkeiseen aikaan ja siinä nitoutuvat yhteen aiheet kuten sodan jättämät traumat, metsien talouskäyttö ja lääketieteen käänteet.
Kytömäen luontokuvaus hioutuu mielestäni romaani romaanilta paremmaksi:
”Kuulen sateen ennen kuin tunnen sen. Se sohisee latvoissa, etsii reittiä tavoittaa maa, harhautuu neulasille ja lehdille. Vasta tovin kuluttua ensimmäinen pisara osuu otsaani. Metsä alkaa tuoksua, ei enää suopursuilta vaan kaikelta yhdessä, se on elävä ruumis, kesä, se herää herkästi vaikka yö on vielä lähempänä eilistä kuin huomista. ”
Välillä kuitenkin tuntuu, että hän ylikäyttää koukeroisen kaunista kieltään mikä voi saada lukemisen tuntumaan raskaalta. Se on kuitenkin ainoa kritiikkini ja itse tarina todellakin toimii: rakastin päähenkilö Sennin elämän seuraamista ja hahmojen välille luodut sillat tarjosivat yllätystä tavalla missä Kytömäki loistaa. Mikään hänen romaaneistaan ei ole ollut ennalta-arvattava ja sitä arvostan valtavasti. Luen jatkossakin kaiken mitä hän julkaisee, mieluiten tietämättä tarinasta mitään etukäteen. Kytömäen kirjoihin on aina ihana uppoutua nauttimaan suomen kielen soinnukkuudesta.
”Kaupunki kuljettaa minua, kadut taipuvat edessäni ja työntävät minua niskoillaan kuin koski. Ohitan taloja, näyteikkunoita ja ihmisiä. Asfaltti on kova mutta hauras kuori, peruskallio värähtelee sen alla ja kihelmöi jaloissa. Kaupungin tilalla on joskus ollut metsä, ja hämärissä tuntuu ettei se ole kadonnutkaan. Talot kohoavat kukkuloiksi, ihmiset kohisevat elämäänsä kuin puut, yhtä vapaina omassa maailmassaan. Liidän heidän katveessaan eivät he kiinnitä minuun huomiota, tuskin näkevätkään. Pyrähdän varjosta varjoon kuin metsäänsä tutkiva tikka.”
*Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
suvimj's review against another edition
3.0
Ensimmäiset noin 400 sivua olivat niin tahmeaa luettavaa, että meinasin jo monta kertaa jättää koko kirjan kesken. Ihan hyvä, että sitkeästi jaksoin tarpoa eteenpäin, sillä viimeisten parin sadan sivun aikana edelleen omaan makuuni liian polveileva kerronta toi esiin muutamia hyvin vaikuttavia kohtia. Loppupuolella jopa minäkin taisin ymmärtää kirjan perimmäisestä ajatuksesta jotain. Loppu pelasti niin paljon, että puolikkaasta tähdestä noustaan 2,5 tähteen.
eeru's review against another edition
emotional
hopeful
mysterious
reflective
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? It's complicated
3.75
suvimakinen's review against another edition
emotional
slow-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? No
- Flaws of characters a main focus? It's complicated
3.5