20.7.2006
Jansson, Tove: Det osynliga barnet och andra berättelser (?)
?
- Eka ruotsiks luettu kirja ja tiukahkoa teki. Kaikesta ei aina tapahtumissa pysyny messis. Lukunautinnosta ei kai voi oikeen puhua, mut mielenkiintoinen kokemus.

Need to revisit all Moomin reviews to write something more coherent, because all the books blew me away. I liked the gentleness of these short stories, and how often they were about coming to terms with who you are--whether that's through growth and change or accepting who you are at heart. The intro story about Snuffkin was my favorite. His friendship with Moomin--and the ways he feels stiffled by that friendship--is such a complicated subject to put in a kids' book, but kids are so much more world-smart than we give them credit for.

12/2022: Toisella lukukerralla tarinat olivat entistäkin rakkaampia. Vilijonkka joka pelkäsi onnettomuuksia on uskomattoman hyvä, Hemuli joka rakasti hiljaisuutta ihana, Hattivattien salaisuus aito hapuileva seikkailukertomus, ja Kuusi mitä ihanin tarina joulukuun alkuun.

09/2021: Pieniä kauniita ja elämänmakuisia tarinoita.

Beautiful, delightful prose in only the way Jansson can. The kind of stories that make you want to go for a long walk by yourself and then find beauty in a fallen tree.

Lapsena en lukenut yhtään Tove Janssonin muumikirjaa - enkä taida olla ainoa, joka vasta aikuisena on tarttunut näihin - onneksi se ei haittaa, sillä näissä on tasoja, jotka avautuvat paremmin varttuneemmalle lukijalle.

Kokoelma Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia sisältää yhdeksän novellia. Ensimmäinen novelli, Kevätlaulu, kertoo Nuuskamuikkusesta. Hän on kevään tullen palaamassa Muumilaaksoon ja mielessä kehittyy uusi laulu. Muikkusen vaellus häiriintyy, kun pikkuotus hakeutuu hänen seuraansa, sillä ihailee tuota yksinäistä kulkijaa.

Kamala tarina kertoo toiseksi pienimmästä homsu-lapsesta, jolla on vilkas mielikuvitus. Hän kuvittelee puutarhaan vihollisjoukkoja, suolle kummitusvaunut ja liejukäärmeitä ja uskoo tosissaan keksimiinsä asioihin. Isä syyttää poikaa narraamisesta, mitä lapsi ei ymmärrä ollenkaan - hänhän puhuu ihan totta! Opettavaisen tarinan lopussa homsu kokee millaista on joutua itse narratuksi.

Vilijonkat keksivät ongelmia siellä, missä niitä ei edes ole. Muumilaakson marraskuussa oleva Viljonkka oli bakteerikammoinan ja Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin on novellin nimenkin mukaisesti hyvin pelokas ja jopa lempeänä kesäpäivänä hän kuvittelee kirkkaalle taivalle synkkiä myrskypilviä - kunnes hänen pahin pelkonsa toteutuu.

Maailman viimeinen lohikäärme oli hyvin tuttu Muumilaakson tarinoita-animaatiosta. Muumipeikko on tutkimassa lätäkön vesihyönteisiä, kun huomaa saaneensa purkkiin myös hieman isomman olennon. Hän vie purkin huoneeseensa ja yrittää ystävystyä kullan ja vihreän väriseen, kuusitassuiseen pikku lohikäärmeeseen, joka kuitenkin kokee Nuuskamuikkusen paljon miellyttävämmäksi.

Kokoelman kiinnostavin novelli oli Hemuli joka rakasti hiljaisuutta. Se kertoo hemulista, jonka suku omistaa huvipuiston. Tämä hemuli ei kuitenkaan tykkää kovistä äänistä ja isoista yleisöistä, vaan haluaisi jäädä eläkkeelle ja tehdä sitä, mitä itse haluaa ainaisen lippujen nipsuttamisen sijaan.

Kokoelman nimikkotarina, Kertomus näkymättömästä lapsesta, on sekin nähty tv-sarjassa. Muistan lapsuudesta, kuinka pelottavaa oli, että Ninni oli muuttunut näkymättömäksi sen vuoksi, että häntä oli säikytetty niin usein. Muumimamma turvautuu isoäitinsä vanhaan kotilääkekirjaan, josta löytyy lääke ihan jokaiseen vaivaan.

Hattivattien salaisuus kertoo siitä, kun Muumipappa kerran lähti hattivattien matkaan selvittääkseen näiden salaisuuden. Matka ei kuitenkaan ollut niin tapahtumarikas, kuin pappa oli toivonut. Novellissa Sedrik Nipsu on antanut lelukoiransa pois. Tarinan opetuksena on, että tavaran omistaminen ei tee onnelliseksi.

Kokoelman viimeinen tarina, Kuusi menee Taikatalven kanssa samaan kategoriaan: Muumipeikko ja koko muu Muumitalon väki herätetään kesken talviunien. Hemuli kertoo, että joulu on tulossa ja muumit eivät ole valmistautuneet. Joulu on muumeille aivan uusi käsite ja kun he matkivat sitä, mitä muut laakson asukkaat tekevät, on heidän puuhissaan persoonallinen ote.

Muumitarinoille on tyypillistä omanlaisensa logiikka, joka lähentelee paikoin nonsenseä. Tämän pinnan alla kuitenkin käsitellään paljon vakavampiakin teemoja, kuten mielenterveyden ongelmia, vapauden kaipuuta ja erilaisuutta. Tarinat avautuvat eri tavoin lapsi- ja aikuislukijalle. Nostalgia esimerkiksi animaatiosarjan kautta tuo myös oman lisänsä lukukokemukseen.

Tässä muumikirjassa ääneen pääsevät monet Muumilaakson moninaisista otuksista. Animaatiosarjaan ei ole otettu aivan kaikkia tarinoita ja ulkopuolelle jääneet olivatkin kiinnostavia, sillä niistä ei ollut ennakkotietoja. Suosittelen muumikirjojen lukemista, joko ääneen luettuna nuoremmalle kuuntelijalle tai aikuiselle itsenäiseen lukemiseen. Jokainen lukija saanee teoksista aivan erilaisen kuvan ja ne sopivatkin mainioisti lukupiiriteoksiksi.

A breath of fresh air, such a fun read!

Really enjoyed the way these stories immerse you in the natural world, I felt the need to get outside coming over me reading about bark scrolls, sitting in treetops, cleaning things in the sea, exploring empty islands etc. And the final story being Christmas themed made this very atmospheric to read in the winter.

The different species and characters were great, some of them hilariously charming. The character of Teety-Woo is a prime example, loved their design and arc. Also enjoyed the fun take on more realistic dialogue, with people mumbling because they don't know what to say, or telling others to stop interrupting.

Very interesting seeing the messages or themes that feel more adult throughout these stories. In particular the idea of needing time apart from people, wanting freedom and having to figure things out for yourself, I can see resonating differently with different age ranges. I found the grumpy but kind-hearted characters delightful, and there were a few of those. Some life-affirming messages across the stories, in particular I enjoyed the ones that explored starting over in various ways.

Some striking moments of imagery in the writing. And really, really loved the artwork. Brought the characters to life, and it was great having more sketchy pieces alongside elaborate polished scenes that took up whole pages.

I need more of this and thankfully there is more to explore in this world.

4.5
You always need Moomins when life hits hard.